Kahdeskymmeneskolmas Sana | Kahdeskymmenes Kirje | 16
(1-16)
Tämän maailman kaikkien olentojen ja maallisten rakkaittesi ihanuus ja kauneus, joiden lamauttama ja riivaama olet ja joita niin halajat, ovat vain eräänlainen varjo Hänen kauneutensa ilmentymästä ja Hänen nimiensä ihanuudesta. Paratiisi kaikkine hienovaraisine ihmeineen on ilmentymä Hänen armostaan. Kaikki kaipuu, rakkaus, viehätys ja kiehtovuus ovat vain välähdys Iankaikkisesti Palvotun ja Ikuisen Rakastetun rakkaudesta. Olet menossa Hänen läsnäolonsa piiriin. Olet kutsuttu Paratiisiin, joka on ikuinen juhlapaikka. Koska näin on, sinun tulisi astua hautaan hymyillen odotuksesta, ei itkien.

Lause ilmoittaa myös nämä hyvät uutiset: Oi ihminen! Älä ole huolestunut kuvitellessasi kuolevasi sukupuuttoon ja meneväsi olemattomuuteen, tyhjyyteen, pimeyteen, unohdukseen, hajoavasi ja liukenevasi, ja että hukut monimuotoisuuteen. Et ole kuolemassa sukupuuttoon vaan siirtymässä pysyvään tilaan. Sinua ei pakoteta olemattomuuteen vaan ikuiseen olemassaoloon. Et ole astumassa pimeyteen vaan valoon. Ja olet palaamassa todelliselle omistajallesi, Luomattoman Hallitsijan istuimelle. Et tule hukkumaan monimuotoisuuteen, vaan tulet lepäämään yhtenäisyyden valtakunnassa. Et ole matkalla eroamiseen, vaan yhdistymiseen.
No Voice