Jumalalla ei ole kumppania Jumaluudessaan ja suvereniteetissaan. Hän on Yksi, eikä voi olla monta, joten Hänellä ei ole kumppania Jumaluudessa, teoissa eikä luomisessa. Toisinaan hallitsijalla ei ole kumppania kuninkuudessa, mutta hänen virkamiehensä toimivat kuten kumppanit suorittaessaan hänen tehtäviään, estäen kaikkia pääsemästä kuninkaan lähelle sanoen: ”Ano meiltä!”
Kuitenkaan Kaikkivaltiaalla Jumalalla, Luomattomalla ja Ikuisella Yksinvaltiaalla, ei ole kumppania Hallitsijan vallassaan, aivan kuten Hänellä ei ole tarvetta kumppaneille ja apureille toteuttaessaan Jumaluuttaan.
Ellei olisi Hänen komentoaan ja tahtoaan, Hänen voimaansa ja valtaansa, ei yksikään asia voisi puuttua toiseen. Jokainen voi turvautua suoraan Häneen. Koska Hänellä ei ole kumppania tai apureita, kellekään turvaa etsivälle ei voi sanoa: ”Seis! On kiellettyä astua Hänen luokseen.”
Tämä lause siis toimittaa seuraavan iloisen ilmoituksen ihmishengelle: ihmishenki, joka on saavuttanut uskon voi esteettä, ilman vastusta tai häiriötä, missä tahansa tilassa, mitä toivookin, milloin tahansa ja missä tahansa, astua Korkeimman ja Armollisimman, Kykenevän Täydellisyyden luokse, joka on armon aarrekammioiden ja autuuden aareaittojen Iankaikkinen Ikuinen Omistaja, ja esittää tarpeensa. Löytäessään Hänen armonsa ja luottaessaan Hänen valtaansa, löytää se täydellisen helpotuksen ja onnen.