Annan sinulle myös lipun – voit tehdä sillä vuoden matkan päivässä kuin lentäen. Ellet usko minua, kokeile hieman, jotta näet sen olevan totta.” Sotilas kokeili hieman ja vakuutti sen olevan totta. Kyllä, minä, eli tämä onneton Said, vahvistan sen myös. Sillä minäkin kokeilin ja näin sen olevan aivan totta.
Jonkin aikaa myöhemmin hän näki ovelan ja irstaannäköisen miehen, viekkaan kuin Piru, tulevan vasemmalta tuoden mukanaan runsaasti koristeltuja varusteita, koristeltuja kuvia ja fantasioita ja monia päihteitä. Hän pysähtyi sotilaan eteen ja sanoi:
”Älä viitsi, ystäväni! Mennään juomaan ja pitämään hauskaa. Voimme katsella näitä kauniiden naisten kuvia, kuunnella musiikkia ja syödä tätä maukasta ruokaa.” Sitten hän kysyi sotilaalta: ”Mitä lausut hengittäessäsi?”
”Talismaania”, kuului vastaus.
”Lopeta tuo käsittämätön roska! Älkäämme pilatko nykyistä hauskaamme!” Ja hän kysyi toisen kysymyksen: ”Mitä sinulla on kädessäsi?”
”Lääkettä”, sotilas vastasi.
”Heitä se pois! Olet terve, sinussa ei ole mitään vikaa. On hauskuuden aika.” Ja hän kysyi: ”Mikä on tuo paperinpala, jossa on viisi merkkiä?”
”Se on lippu ja annostelukortti.”
”Oh, revi ne!”, mies sanoi. ”Mitä tarvetta meillä on matkalle tänä kauniina keväänä?” Hän yritti taivutella sotilasta kaikenlaisilla houkutuksilla, ja poloinen sotilas oli jopa hieman vaikuttunut. Kyllä, ihmisen voi harhauttaa. Minutkin harhautti juuri tällaiset ovelat petokset.