Oi kurja sieluni! Onko elämäsi ikuinen, ihmettelen? Onko sinulla kiistatonta asiakirjaa, joka osoittaa, että elät ensi vuoteen, tai edes huomiseen? Se mikä saa sinut ikävystymään on, että kuvittelet eläväsi ikuisesti. Valitat ikään kuin pysyisit tässä maailmassa huvittelemassa ikuisesti. Jos ymmärtäisit, että elämäsi on lyhyt ja että se loppuu tuloksetta, ei se varmaankaan aiheuttaisi sinulle ikävystymistä, vaan kiihottaisi todellista intoa ja miellyttävää iloa viettää yhden tunnin kahdestakymmenestäneljästä hienon, miellyttävän, helpon ja armollisen palveluksen parissa, joka on keino saavuttaa todellinen onni ikuisessa elämässä.

Oi vatsaa palvova sieluni! Joka päivä syöt leipää, juot vettä ja hengität ilmaa – ikävystyttääkö ne sinua? Eivät, sillä koska tarve on toistuva, eivät ne aiheuta ikävystymistä vaan nautintoa. Siinä tapauksessa viiden päivittäisen rukouksen ei pitäisi aiheuttaa sinulle ikävystymistä, sillä ne houkuttelevat tovereidesi tarpeita kehoni talossa, ravintoa sydämelleni, elämän vettä hengelleni ja ilmaa hienoille elimilleni. Kyllä, koputtamalla rukouksella Armeliaimman ja Anteliaimman oveen voi sydän, joka kärsii äärettömistä suruista ja murheista ja joka on riippuvainen äärettömistä nautinnoista ja toiveista, saavuttaa elatuksen ja vahvuuden. Ja kääntymällä viiden päivittäisen rukouksen kautta kohti Ikuisesti Rakastetun armon lähdettä voi useimpiin olentoihin yhteydessä oleva henki imeä itseensä elämän vettä – henki, joka nopeasti lähtee tästä väliaikaisesta maailmasta huutaen eroamisen hetkellä. Tämän maailman surullisissa, murskaavissa, ahdistavissa, hetkellisissä, synkissä ja tukahduttavissa olosuhteissa eniten ilmaa tarvitsevat tietoinen sisäinen ymmärrys ja hohtava hieno elin, jotka voivat hengittää ainoastaan rukousten ikkunan kautta, joka luonteensa vuoksi tavoittelee ikuista elämää ja luotiin ikuisuutta ajatellen, ja on Iankaikkisen ja Ikuisen peili, ja äärettömän herkkä ja hienovarainen.