Toinen mies oli hurskas, harras, reilu ja hyvämoraalinen, joten maa, johon hän saapui oli hänen mielestään mitä erinomaisin. Tämä hyvä mies näki maailmanlaajuista riemuitsemista maassa, johon oli juuri saapunut. Kaikkialla oli riemukkaat juhlat, Jumalan muistelemiseen tarkoitettu paikka täpötäynnä hurmiota ja onnellisuutta – kaikki tuntuivat hänestä ystäviltä ja tutuilta. Läpi koko maan näki hän yleisen palveluksesta vapauttamisen juhlallisia viettoja, joita seurasi hyvän onnen toivotusten huudahdukset ja kiitokset. Hän kuuli myös rummun ja soittokunnan äänen sotilaiden värväytyessä, ja onnellisia ”Jumala on suurin” ja ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala” -huudahduksia. Sen sijaan, että olisi murehtinut omia ja kaikkien muidenkin kärsimyksiä, kuten ensimmäinen viheliäinen mies, tämä onnekas mies oli tyytyväinen ja onnellinen sekä omasta ilostansa että kaikkien asukkaiden puolesta. Lisäksi hän pystyi tekemään joitakin kannattavia kauppoja. Hän oli kiitollinen Jumalalle.

Jonkin ajan kuluttua hän palasi ja kohtasi toisen miehen. Hän ymmärsi tämän tilan, ja sanoi hänelle: ”Olit menettänyt järkesi. Rumuuden sinussa on täytynyt heijastua ulkoiseen maailmaan niin, että kuvittelit naurun itkuksi, ja palveluksesta vapauttamisen potkuiksi ja ryöstöksi. Tule järkiisi ja puhdista sydämesi, jotta tämä vastoinkäymisten verho nostettaisiin silmiltäsi ja näkisit totuuden. Sillä täysin oikeudenmukaisen, armollisen, hyväntahtoisen, voimakkaan, järjestystä rakastavan ja lempeän kuninkaan maa ei voi olla kuvittelemasi kaltainen, eikä sellainen maa, joka osoitti tällaisen määrän selviä edistymisen merkkejä ja saavutuksia.” Onneton mies tuli myöhemmin järkiinsä ja katui. Hän sanoi: ”Kyllä, juominen teki minut hulluksi. Olkoon Jumala tyytyväinen sinuun, olet pelastanut minut helvetillisestä tilasta.”