Kun kaksi sotilasta olivat kuunnelleet, mitä tällä opettavaisella miehellä oli sanottavanaan, onnekas valitsi tien oikealle. Hän lastasi selkäänsä yhden batmanin verran, mutta hänen sydämensä ja henkensä pelastuivat tuhansilta batmaneilta pelkoa ja kiitollisuuden velalta. Toinen, onneton sotilas, jätti armeijan. Hän ei halunnut mukautua komentoon ja lähti vasemmalle. Hänet vapautettiin kantamasta yhden batmanin taakkaa, mutta hänen sydämensä oli tuhansien batmanien velkojen painama, ja hänen henkensä lukemattomien pelkojen murskaama. Hän eteni matkallaan kerjäten kaikilta ja vavisten jokaisen esineen ja tapahtuman edellä, kunnes hän saavutti määränpäänsä. Ja siellä häntä rangaistiin kuten kapinallista ja rintamakarkuria. Sotilas, joka rakasti armeijan järjestystä, oli vartioinut varustereppuaan ja kivääriään ja ottanut oikeanpuoleisen tien, oli edennyt matkallaan jäämättä kenellekään kiitollisuudenvelkaan, pelkäämättä ketään, levollisella sydämellä ja omatunnolla, kunnes saavutti etsimänsä kaupungin. Siellä hän sai kunniallisen sotilaan arvoisen palkkion, koska oli suorittanut velvollisuutensa uskollisesti.

Oi kapinallinen sielu, tiedä, että yksi näistä kahdesta matkustavaisesta edustaa niitä, jotka alistuvat Jumalalliseen Lakiin, kun taas toinen edustaa kapinallisia ja niitä, jotka seuraavat omia halujaan. Tie on elämän tie, joka tulee Henkien Maailmasta, kulkee haudan kautta ja jatkaa Tuonpuoleiseen. Mitä tulee varustereppuun ja kivääriin, ne ovat palvonta ja Jumalan pelko. Palvonnassa on näennäinen taakka, mutta sen merkityksessä on helpotus ja keveys, jota ei voi sanoin kuvata. Sillä määrätyissä rukouksissa palvoja julistaa: ” Todistan, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala." Eli hän löytää kaikesta oven armon aarre-aittaan, koska hän uskoo ja sanoo: ”Hän on ainoa Luoja ja Elättäjä.