Vastaus: Vastaaminen on yksi asia, hyväksyminen on aivan eri asia. Jokaiseen rukoukseen vastataan, mutta sen hyväksyminen ja se, mitä tarkalleen haettiin ja mitä annettiin, riippuu Kaikkivaltiaan Jumalan viisaudesta. Esimerkiksi, jos sairas lapsi soittaa lääkärille sanoen: ”Lääkäri! Lääkäri!”, ja hän vastaa: ”Tässä olen, mitä haluat?”, ja lapsi sanoo: ”Antakaa minulle tuota lääkettä!”, lääkäri joko antaa hänelle sen, mitä hän pyytää tai jotain parempaa ja hänelle hyödyllisempää. Tai tietäen, että lääke on hänen sairaudelleen haitallista, ei anna hänelle mitään.
Niinpä, koska Kaikkivaltias Jumala on läsnä kaikkialla, ja näkee kaiken, vastaa Hän palvelijoidensa anomuksiin. Hänen läsnäolonsa ja vastauksensa kautta muuntaa Hän lohduttoman yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden tuttavallisuuteen. Mutta Hän ei tee tätä ihmisen oikukkaiden ja itsepintaisten vaatimusten mukaisesti, vaan Jumalallisen viisauden vaatimusten mukaisesti. Hän joko antaa mitä pyydetään tai sitä parempaa, tai Hän ei anna mitään.
Myös anominen on palvonnan muoto ja sen tunnustamista, että ihminen on Jumalan palvelija. Tämän hedelmät tähtäävät Tuonpuoleiseen. Tähän maailmaan liittyvät tavoitteet ovat erityisen rukouksen ja palvonnan aikaa. Esimerkiksi sateeseen liittyvät rukoukset ja anominen ovat palvonnan muoto. Kuivuus on tällaisen palvonnan ajankohta. Tämäntyyppinen palvonta ja anelu eivät tuo sadetta. Jos ne suoritetaan yksin tässä tarkoituksessa, ne eivät ole hyväksynnän arvoisia, sillä se ei ole vilpitöntä palvontaa. Auringonlasku on iltarukouksen aikaa. Ja auringon- ja kuunpimennykset ovat kahden erityisen rukouksen aikaa, jotka tunnetaan nimillä salat al-kusuf ja salat al-khusuf. Eli yön ja päivän kahden valaisevan merkin verhoutuminen on Jumalan mahtavuuden julistamisen aikaa, jolloin Kaikkivaltias Jumala kutsuu palvelijoitaan erityiseen palvontaan. Rukoukset eivät ole sen vuoksi, että aurinko ja kuu tulisivat jälleen esiin (joiden ilmestymisen ja pimennyksien pituuden ovat tähtitieteilijät laskeneet).