Neljäs rukouksen tyyppi on parhaiten tunnettu – se on meidän rukouksemme. Tätäkin on kahdenlaista: ensimmäinen on aktiivista ja kykyjen mukaan, toinen verbaalista ja sydämellä. Esimerkiksi turvautuminen syihin on aktiivista rukoilua. Kasaamalla syitä yhteen ei voi luoda vaikutusta, mutta kykyjen kielellä voi löytää hyväksytyn aseman etsiäkseen vaikutusta Kaikkivaltiaalta Jumalalta. Pellon kyntäminen on koputtamista armon aarre-aitan oveen. Koska tämäntapainen aktiivinen rukoilu on suunnattu kohti Ehdottomasti Anteliaimman nimeä ja titteliä, on se hyväksytty useimmissa tapauksissa.

Toinen tapa on rukoilla sydämellä ja kielellä. Se on tiettyjen toiveiden etsimistä, joihin käsi ei ylety. Tärkein näkökohta, kaunein tavoite, suloisin hedelmä on tämä: ”Joka anoo rukoillen tietää, että on olemassa Joku, Joka kuulee hänen sydämensä toiveet, Jonka käsi ylettyy kaikkeen, Joka voi toteuttaa kaikki hänen toiveensa, Joka säälii hänen kyvyttömyyttään ja vastaa hänen ahdinkoonsa.”

Oi kyvytön, avuton ihminen! Älä laiminlyö keinoja kuten rukousta, joka on avain armon aarreaittaan ja ehtymättömään voimaan. Takerru siihen! Kohoa ihmiskunnan korkeimmille kukkuloille! Sisällytä rukoukseesi koko maailmankaikkeus, kuin kuningas. Sano: “Sinua ainoata palvelemme, Sinua huudamme avuksi” (Koraani 1:4), kuten palvelija ja edustaja edustaen koko maailmankaikkeutta! Ole luomisen Erinomaisin Malli!