Ihmisellä on kahdet kasvot: yhdet katsovat tätä maallista elämää, ja tämä koskee hänen egoaan. Toiset katsovat iankaikkiseen elämään, ja tämä koskee hänen palvontaansa ja Jumalan palveluaan. Ensimmäisten kasvojen suhteen on hän kurja olento, jonka pääoma koostuu vain seuraavista: hänen tahdollaan on vain hiuksen kaltainen osittainen valinnan mahdollisuus, hänen voimansa on heikko, hänen elämänsä nopeasti sammuva liekki, hänen elinaikansa ohikiitävä hetkellinen tuokio, ja hänen olemuksensa nopeasti lahoava pieni ruumis. Tämän myötä hän on yksi hauras ja heikko yksilö keskellä maailmankaikkeuden kerroksiin hajautettuja lukemattomien olentojen lajikkeiden lukuisia yksilöitä.

Mitä tulee toisiin kasvoihin ja erityisesti hänen kyvyttömyyteensä ja ahdinkoonsa, jotka ovat kääntyneet kohti palvontaa, on ihmisellä todella huomattava ulottuvuus ja valtava tärkeys. Sillä Viisain Luoja on sisällyttänyt ihmisen luonteeseen äärettömän laajan kyvyttömyyden ja rajattoman valtavan puutteen, jotta hän voisi olla avara peili käsittäen lukemattomat Armollisimman Kaikkivaltiaan – jonka voima on ääretön, sekä Anteliaimman Varakkaimman – jonka varakkuus on rajaton, ilmentymät.