Selitämme viiden Kohdan avulla uskon tuhansista hyveistä vain viisi.

Uskon valon kautta ihminen kohoaa korkeimmasta korkeimmalle ja saavuttaa Paratiisin arvoisen tason. Ja ateismin pimeyden kautta vajoaa hän alhaistakin alhaisimmaksi – Helvettiin johtavaan asemaan. Sillä usko yhdistää ihmisen Loistokkaimpaan Tekijään suhteen kaltaisesti. Siispä ihminen ansaitsee arvonsa Jumalallisen taiteen hyveiden kautta sekä Jumalallisten Nimien kaiverrusten kautta, jotka ilmenevät hänessä uskon kautta. Ateismi katkaisee suhteen, ja johtuen tuosta irrottautumisesta Jumalallinen taide piiloutuu. Hänen arvonsa on sitten vain hänen fyysisen olemuksensa mukainen. Ja koska aineella on vain katoava, ohimenevä ja väliaikainen elollinen elämä, on sen arvo käytännöllisesti katsoen mitätön. Selitämme tämän mysteerin vertauksen avulla:

Esimerkiksi ihmisen taiteessa käytettyjen materiaalien arvo ja taiteen arvo ovat täysin erilaiset. Joskus ne ovat yhtä suuret, joskus materiaali on arvokkaampaa, ja joskus sattuu että materiaaliltaan – kuten rauta – viiden liiran arvoinen teos onkin vain viiden kurushin arvoinen. Joskus antiikkinen teos on arvoltaan jopa miljoonan, kun taas materiaalit, joista se on tehty, eivät ole edes viiden kurushin arvoiset. Jos tällainen taideteos viedään antiikkitorille ja nimetään tekijäksi entisaikojen nerokas ja lahjakas taiteilija, ja kuulutetaan mainiten taiteilija ja taideteos, se voidaan myydä miljoonasta liirasta (1.) Jos se taas viedään romukauppiaille, ainoa saatava korvaus tulee olemaan 5 kurushia raudasta.