Näin, että näkemäni silta oli laakean tasangon ylittävä moottoritie. Huomasin, että oikealla puolella näkemäni valtava hauta muodostui ylhäältä alas kauniista vehreistä puutarhoista ja että siellä oli kokoontumispaikkoja palvontaan, palveluun, keskusteluun ja Jumalan muisteluun hohtavien ihmisten johdolla. Vasemmalla puolella olevat jyrkänteet ja huiput, jotka olin kuvitellut myrskyäviksi ja myrskyisiksi, näin nyt hetkellisesti olevan laaja, ihastuttava ja ylevä paikka juhlintaan, virkistykseen ja nautintoon, kauniiden ja miellyttävien vuorien takana. Ja ne hirvittäviksi hirviöiksi ja lohikäärmeiksi luulemani olennot osoittautuivat tutuiksi kotieläimiksi, kuten kameleiksi, häriksi, lampaiksi ja vuohiksi. Julistin: ”Kaikki ylistys Jumalalle uskon valosta!” Lausuin jakeen:

AYETTTTTT

”Jumala on uskovien suojelija ja johtaa heidät pimeydestä valkeuteen...”
(Koraani 2:257)

ja heräsin ilmestyksestäni.

Siten kaksi vuorta olivat elämän alku ja loppu, eli tämä maailma ja hauta. Silta oli elämän tie. Oikealla oli menneisyys ja vasemmalla tulevaisuus. Mitä pieneen taskulamppuu tulee, se oli ihmisen ego, joka on itsekäs, luottaa siihen minkä tietää eikä ota huomioon taivaallista ilmestystä. Hirviöiksi kuvitellut asiat olivat maailman tapahtumia ja outoja olentoja.