Siten se, joka luottaa egoonsa, joka putoaa piittaamattomuuden pimeyteen ja jota harhaanjohtumisen pimeys vaivaa, muistuttaa ilmestykseni ensimmäistä kohtaa, joka kuten taskulamppu, ja puutteellisesta ja harhaanjohdetusta tiedosta johtuen, näki menneisyyden valtavana pimeyden keskellä olevana hautana täynnä olemattomuutta. Se näytti tulevaisuuden olevan myrskyinen, lohduton autiomaa, jota hallitsivat sattuma, tapahtumat ja olennot, jotka ovat kaikki Kaikkitietävän ja Armollisimman alistuvia virkamiehiä, hirviöinä. Tällainen ihminen ikään kuin ilmenee jakeessa:

”mutta uskottomien suojelijoina ovat epäjumalat, jotka johtavat
heitä valkeudesta pimeään.” (Koraani 2:257)

Mutta jos sellainen ihminen saavuttaa Jumalallisen johdatuksen ja usko astuu hänen sydämeensä, ja jos hänen sielunsa tyrannia murskataan ja hän ottaa huomioon Jumalan Kirjan, muistuttaa hän ilmestykseni toista kohtaa. Silloin äkisti maailmankaikkeus ottaa päivän värityksen ja on täynnä Jumalallista valoa. Maailma lausuu jaetta: