KOLMAS KOHTA

Usko on sekä valoa että voimaa. Kyllä, joka hankkii todellisen uskon, voi haastaa koko maailmankaikkeuden ja pelastua tapahtumien paineesta uskonsa vahvuuden mukaan. Sanoen: ”Luotan Jumalaan” matkaa hän läpi vuoristoisten tapahtumien aaltojen, täysin turvassa elämän laivassa. Hän uskoo kaikki taakkansa Ehdottoman Kaikkivaltiaan käteen, matkaa läpi maailman luontevasti, lepää sitten Keskimmäisessä Valtakunnassa. Myöhemmin hän voi jopa lentää Paratiisiin päästäkseen iankaikkiseen onneen. Muuten, ellei hän luota Jumalaan, sen sijaan että lentäisi, maailman taakat vetävät hänet alas alhaistakin alhaisemmaksi. Eli usko edellyttää Jumalallisen ykseyden tunnustamista, Jumalallisen ykseyden tunnustaminen edellyttää alistumista Jumalalle, alistuminen Jumalalle edellyttää luottamista Jumalaan ja Jumalaan luottaminen johtaa väistämättä onneen niin tässä maailmassa kuin tulevassakin. Mutta älä ymmärrä tätä väärin, Jumalaan luottaminen ei hyljeksi kokonaan syitä; se on pikemminkin sitä, että tietää syiden olevan mahtavan käden verho ja turvautuu niihin. Kun tiedetään, että syiden yrittäminen on aktiivisen rukoilun muoto ja siten etsitään vaikutuksia ainoastaan Kaikkivaltiaalta Jumalalta, tunnistetaan, että lopputulokset ovat yksinomaan Häneltä, ja ollaan kiitollisia Hänelle.

Ne jotka luottavat Jumalaan, ja ne jotka eivät, muistuttavat kahta miestä tässä tarinassa: