Usko tekee ihmisen ihmiseksi, todellakin, se tekee hänestä kuninkaan. Koska näin on, ihmisen perustehtävä on usko ja rukoilu. Epäusko tekee hänestä erittäin kyvyttömän pedon.

Tuhansista todisteista koskien tätä asiaa, erot siitä, millä tavalla eläimet ja ihminen tulevat tähän maailmaan, ovat selviä merkkejä ja ratkaisevia todisteita. Kyllä, nämä erot osoittavat, että ihmiskunta tulee ihmiskunnaksi uskon kautta. Sillä kun eläimet tulevat maailmaan, ne tulevat kaikin puolin täydellisinä omien kykyjensä mukaan, ikään kuin olisivat toisessa maailmassa viimeisteltyjä, eli ne ovat lähetettyjä. Ne oppivat kaikki elinolosuhteensa, suhteensa maailmankaikkeuteen ja elämän lait joko kahdessa tunnissa, kahdessa päivässä tai kahdessa kuukaudessa, ja tulevat niissä päteviksi. Eläimet kuten varpuset ja mehiläiset hankkivat kahdessakymmenessä päivässä vallan pysyä hengissä ja pätevyyden teoissaan, jotka ihminen hankkii kahdessakymmenessä vuodessa – eli eläimet osaavat ne luonnostaan. Tämä tarkoittaa sitä, ettei eläinten perustavalaatuinen velvollisuus ole tulla täydellisiksi oppimalla ja hankkimalla tietoa eikä hakea apua ja rukoilla osoittamalla kykenemättömyytensä, vaan työskentelykykynsä ja toimintansa kautta. Niiden velvollisuus on aktiivinen palvonta.