Kerran kaksi miestä lastasivat raskaita taakkoja selkäänsä ja päällensä, ostivat liput ja lastautuivat suureen laivaan. Heti kun he olivat astuneet laivaan, toinen heistä jätti kuormansa kannelle ja istuutui sen päälle vartioimaan sitä. Toinen, koska oli sekä tyhmä että ylimielinen, ei laskenut alas kuormaansa. Kun hänelle sanottiin: ”Jätä se painava kuorma kannelle ja asetu mukavasti” vastasi hän: ”Ei, en laske sitä alas, se voi kadota. Olen vahva. Vartioin omaisuuttani kantamalla sitä selässäni ja pääni päällä.” Hänelle sanottiin jälleen: ”Tämä luotettava kuninkaallinen laiva, joka kuljettaa sinua ja meitä, on vahvempi, se suojelee omaisuuttasi paremmin kuin sinä itse. Saatat pyörtyä ja pudota mereen yhdessä kuormasi kanssa. Joka tapauksessa tulet vähitellen menettämään voimasi, vähitellen kuormasi tulee raskaammaksi, ja taipunut selkäsi ja aivoton pääsi eivät enää jaksa kantaa niitä. Ja jos Kapteeni näkee sinut tässä tilassa, sanoo hän joko että olet hullu ja karkoittaa sinut alukselta, tai luulee että olet kiittämätön, syyttäen laivaamme ja irvaillen meille, ja hän antaa käskyn laittaa sinut vankilaan. Lisäksi teet itsestäsi hölmön kaikkien edessä. Sillä tarkkanäköiset näkevät, että esittelet heikkoutesi omahyväisyyden kautta, kykenemättömyytesi ylpeyden kautta, ja nöyryytystä ja tekopyhyyttä teeskentelysi kautta, ja olet siten tehnyt itsestäsi naurunalaisen ihmisten silmissä. Kaikki nauravat sinulle.” Silloin onneton mies tuli järkiinsä. Hän laittoi kuormansa alas kannelle, ja istuutui sen päälle. Hän sanoi toiselle: ”Ah! Olkoon Jumala tyytyväinen sinuun, olen pelastettu tältä ongelmalta, vankilalta, ja tekemästä itsestäni narria.”

Oi ihminen, joka et luota Jumalaan! Tule sinäkin järkiisi kuten se mies, ja luota Häneen, jotta säästyisit kerjäämästä maailmankaikkeudelta, vapisemasta joka tilanteessa, ylpeydeltä, tekemästä itsestäsi narria, kurjuudelta Tuonpuoleisessa, ja tämän maailman paineiden vankilasta...