Olet tuhlannut kaiken pääomasi ja ansaitset rangaistuksen. Olet menossa määränpäähäsi rutiköyhänä ja tyhjin käsin. Mutta jos sinulla on yhtään järkeä, katumuksen ovi on avoinna. Kun saat jäljellä olevat 15 kultapalaa, pidä niistä puolet varmuuden vuoksi. Eli hanki sinulle tarvittavia tavaroita määränpäätäsi ajatellen.

Katsoin, mutta minun sieluni ei suostunut tähän.
Joten hän sanoi: ”Edes kolmannes.”
Sieluni ei vieläkään totellut häntä.
Sitten hän sanoi: "Neljännes."
Sieluni ei voinut luopua tottumuksista, joista se oli riippuvainen, joten mies käänsi minulle vihaisesti selkänsä ja lähti.

Yhtäkkiä näyttämö vaihtui. Olin tunnelissa olevassa junassa, joka matkasi nopeasti alaspäin pystysuorassa. Säikähdin. Mutta mitä voisin tehdä, ei ollut pakotietä minnekään. Omituisesti junan molemmille puolille ilmestyi houkuttelevia kukkia ja puoleensavetäviä hedelmiä. Ja minä, kuten typerä ja kokematon, katsoin niitä ja ojensin käteni yrittäen poimia niitä. Mutta ne olivat piikkien peittämiä ja repivät käsiäni kun koskin niitä, ja saivat käteni valumaan verta. Junan liikkeen mukaan käteni silpoutuivat irrottautuessani niistä. Ne maksoivat minulle paljon. Yhtäkkiä junan kantaja sanoi:

”Anna minulle viisi kurushia ja annan sinulle niin paljon kukkia ja hedelmiä kuin haluat. Silpoessasi kätesi olet hävinnyt 100 kurushia viiden kurushin sijaan. Lisäksi on rangaistus – et voi poimia niitä ilman lupaa.”