Lisäksi kaikki ihmiselle annetut jäsenet ja järjestelmät tulevat olemaan onnellisia hänen kanssaan ja todistavat hänen puolestaan Tuonpuoleisessa. Varmasti kaikki ihmiselle annetut ihmeelliset elimet eivät olleet tätä merkityksetöntä maallista elämää varten, vaan iankaikkista merkityksellistä elämää varten. Sillä jos vertaamme ihmistä eläimiin näemme, että ihminen on paljon rikkaampi mitä tulee elimiin ja jäseniin, sata kertaa rikkaampi. Mutta maallisen elämän nautinnoissa ja lihallisessa elämässä putoaa hän sata kertaa alemmaksi. Sillä jokaisessa saamassaan nautinnossa on häivähdys tuhansia tuskia. Menneisyyden kivut ja tulevaisuuden pelot, ja jokaisen nautinnon loppumisesta koituvat tuskat pilaavat niistä saatavan ilon ja jättävät nautintoon jäljen. Mutta eläimet eivät ole sellaisia. Ne saavat nautinnon ilman tuskia. Ne iloitsevat ilman murheita. Menneisyyden surut eivät aiheuta niille kärsimyksiä, eivätkä tulevaisuuden pelot niitä ahdista. Ne elävät rauhassa ja ovat kiitollisia Luojalleen.

Tämä tarkoittaa, että jos ihminen – joka on luotu verrattomimmista osista – rajoittaa ajatuksensa tämän maailman elämään, putoaa hän sata kertaa alemmaksi kuin luontokappaleet kuten varpunen, vaikka on eläimiä ylempi. Selitin tämän asian toisessa paikkaa vertauksen avulla. Koska se liittyy tähän, toistan sen tässä. Se kuuluu näin:

Mies antoi yhdelle palvelijoistaan kymmenen kultapalaa ja käski tätä teettämään puvun tietystä kankaasta. Toiselle hän antoi tuhat kultapalaa ja laittoi palvelijan taskuun lapun, johon oli kirjoitettu tiettyjä asioita, ja lähetti tämän markkinoille. Ensimmäinen palvelija osti erinomaisen puvun hienoimmasta kankaasta kymmenellä kultapalallaan.