Ihminen on heikko eläin – kyvytön olento – mitä tulee tekoihin, toimiin ja aherrukseen. Hänen valta-asemansa ja omistajuutensa laajuus on niin kapea, että se ei ulotu pitemmälle kuin hänen kätensä. Kotieläimet, jopa ne, joiden ohjat on annettu ihmiselle, ovat jokainen ottaneet osansa hänen heikkoudestaan, kyvyttömyydestään ja laiskuudestaan, joten jos niitä verrataan kesyttömiin lajitovereihin, ero on huomattava. (Kuten kotieläimet vuohet ja naudat, ja villit vuohet ja naudat.) Mutta mitä tulee passiivisuuteen, hyväksymiseen, rukoukseen ja hartaisiin pyyntöihin, on ihminen kunnioitettu matkaaja tässä maailman matkustajakodissa. Hän on Yhden niin anteliaan vieraana, että armon rajattomat aarrekammiot ovat aukaistut hänelle, ja lukemattomia ainutlaatuisia olentoja ja palvelijoita on alistettu hänelle. Ja niin suuri piiri on valmistettu tämän vieraan virkistykseksi, huviksi ja hyödyksi, että puolet sen halkaisijasta on yhtä pitkä ja laaja kuin mielikuvitus voi venyä.

Jos siis ihminen luottaa egoonsa ja tekee maallisesta elämästä tavoitteensa yrittäen maistaa väliaikaisia nautintoja kamppaillessaan elantonsa kanssa, joutuu hän upoksiin äärimmäisen suppeaan piiriin ja kuolee. Kaikki hänelle annetut jäsenet, järjestelmät ja elimet tulevat todistamaan häntä vastaan ylösnousemuksessa ja nostavat syytteen häntä vastaan. Kun taas jos hän tietää olevansa vieras ja käyttää elämänsä pääoman Anteliaimman – Jonka vieraana on – säätämissä luvallisissa rajoissa, tulee hän ponnistelemaan pitkän, ikuisen elämän edestä laajassa piirissä leväten sitten helpotuksessa. Ja myöhemmin voi hän nousta korkeimmastakin korkeimmalle.