Kahdeskymmeneskolmas Sana | Kahdeskymmeneskolmas Sana | 26
(1-41)
He eivät pysäyttäneet minua, sillä en ollut heille näkyvä, ja sain vaellella ympäriinsä. Sitten tulin ulos ja katsoin ympärilleni: kaikkialla kaupungissa oli näiden kahden kaltaisia palatseja. Kysyin tästä, ja he kertoivat minulle: ”Palatsit, joiden ovilla ilakoidaan ja jotka ovat sisältä tyhjiä, kuuluvat ensisijaisesti ateisteille ja harhaanjohdetuille. Toiset kuuluvat kunniallisille muslimi–merkkihenkilöille.” Sitten yhdessä nurkassa näin sattumalta palatsin, johon oli kirjoitettu nimeni SAID. Olin utelias. Katsoin tarkemmin ja näin ikään kuin kuvani siinä. Huudahtaen täydestä hämmennyksestä tulin järkiini ja heräsin.

Ja nyt tulkitsen tämän ilmestyksen sinulle. Jumala aiheuttakoon hyvää sen myötä.

Kaupunki oli ihmisen sosiaalinen elämä ja sivilisaatio. Jokainen palatsi oli ihminen. Ihmiset palatseissa olivat ihmisen henkevät kyvyt, kuten silmät, korvat, sydän, sisäinen sydän, henki, äly, sielu ja oikut, ja himon ja vihan voimat. Jokaisella ihmisen kyvyllä on erilainen palvonnan velvollisuus ja erilaiset nautinnot ja kivut. Sielu ja oikut, ja himon ja vihan voimat ovat kuin ovenvartija ja koira. Niinpä arvokkaiden hienojen taitojen alistaminen sielulle ja oikuille saaden ne unohtamaan tärkeät tehtävänsä on varmasti taantumista eikä edistystä. Voit tulkita loput itse.
No Voice