Oi kärsimätön, sairas veljeni! Vaikka sairautesi aiheuttaakin sinulle välitöntä kärsimystä, niin silti sielusi kokee sairauden väistyessä aineetonta mielihyvää ja onnea vastaanottaessaan palkkionsa sairauden kestämisestä. Tästä päivästä ja jopa tästä hetkestä eteenpäin ei ole sairautta, eikä olematon voi tietenkään aiheuttaa kipua. Ja ellei ole kipua, ei voi olla murhettakaan. Tulet levottomaksi, koska kuvittelet asiat virheellisesti. Sillä tänään väistyneen sairautesi fyysiset kivut ovat väistyneet kera sairauden jättäen jälkeensä vain palkkion ja nautinnon sen väistymisestä. Sinun tulisi olla onnellinen ja ottaa opiksesi ajatellessasi kuluneita päiviä, sureminen ja kärsimättömyys olisi hullua. Tulevaisuuden päivät eivät ole vielä saapuneet. Niiden ajatteleminen kuvittelemalla päivä jota ei vielä ole, sairaus jota ei vielä ole, suru jota ei vielä ole murehdittavana, ja olemalla kärsimätön, antaa fyysisen olemuksen em. kolmelle olemattomalle asialle. Jos se ei ole hullua, niin mikä sitten on?

Jos nykyhetkeä edeltävä tunti kuluu sairastaessa, niin se tuottaa iloa. Koska tulevaisuutta ei ole vielä olemassa, niin ei ole olemassa sairautta ja suruakaan. Älä siis sirottele sinne tänne Kaikkivaltiaalta Jumalalta saamaasi kärsivällisyyden voimaa, vaan hiero se nykyhetken kipujen kasvoihin ja sano: “Oi Kaikkein Kärsivällisin”, ja kestä se.