Oi sairas ihminen, joka ei sairaudestaan johtuen voi suorittaa palvontaansa ja rukouksiaan, ja tuntee surua tästä menetyksestään! Tiedä, että hadithissa sanotaan seuraavaa: ”Harras uskovainen, joka ei sairaudestaan johtuen voi normaalisti suorittaa säännöllisiä rukouksiaan, saa yhtäläisen palkkion.”(11.) Jos vaikeasti sairas ihminen kärsivällisyydellä ja luottamalla Jumalaan suorittaa pakolliset rukouksensa niin pitkälle kuin mahdollista, silloin itse sairaus korvaa sunna-rukoukset vilpittömässä muodossaan.
(11. Bukhari, Jihad, 134; Musnad, iv, 410, 418.)

Lisäksi sairaus saa ihmisen ymmärtämään oman voimattomuutensa ja heikkoutensa. Se saa ihmisen rukoilemaan sekä sanallisesti että voimattomuutensa ja heikkoutensa kielellä. Sillä Kaikkivoipa Jumala lahjoitti ihmiselle rajattoman voimattomuuden ja äärettömän heikkouden, jotta ihminen alituisesti etsisi turvaa jumalallisesta tuomioistuimesta anomalla ja rukoilemalla. Seuraava jae,

“Sano: Ei teidän Herranne välittäisi, ellette te rukoilisi; olettehan te kieltäneet aiemmin.” (Koraani 25:77),

tarkoittaa, että “mitä merkitystä sinulla olisi, ellet rukoilisi ja palvoisi?” Tämän mukaan vilpitön rukoilu ja palvonta ovat syy ihmisen luomiseen, ja hänen arvonsa. Koska sairaudella on tämä tarkoitusperä, tästä näkökulmasta siitä ei pitäisi valittaa, vaan olla sen sijaan kiitollinen Jumalalle. Tervehtyminen ei saisi sulkea sairauden avaamaa rukouksen hanaa.