Oi sairas ihminen, joka tunnistat Luojasi. Sairauden aiheuttama kipu, pelko ja kärsimys johtuvat siitä, että sairaus johtaa joskus kuolemaan. Koska pinnallisille ja välinpitämättömille ihmisille kuolema on kauhistuttava asia, kuolemaan mahdollisesti johtavat sairaudet aiheuttavat heissä pelkoa ja levottomuutta.
Tiedä siis ensimmäiseksi ja usko lujasti, että määrätty hetki on päätetty, eikä muutu. Vaikeasti sairaan vierellä itkeviä ja täysin terveitä on kuollut, kun taas itse vakavasti sairas on parantunut ja jatkanut elämäänsä.
Toiseksi: Kuolema ei ole kauhistuttavaa, vaikka se siltä pinnallisesti vaikuttaakin. Kaikentietävän Koraanin suoman valon kautta olemme monissa Risale-i-Nur’in osissa todistaneet täysin varmasti ja epäilyksettä, että kuolema on uskoville vapautus elämän raskaista velvollisuuksista. Ja he saavat vapautuksen palvonnasta, joka on valmentautumista ja harjoitusta tämän maailman koettelemusten taistelukentällä. Se tarkoittaa myös sitä, että he pääsevät taas yhteen sukulaistensa ja ystäviensä kanssa, joista jo yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta on siirtynyt Tuonpuoleiseen. Se tarkoittaa myös pääsyä todelliseen kotimaahan ja ikuisia onnen asuinsijoja. Se on myös kutsu Paratiisin puutarhoihin tämän maailman vankityrmästä. Se on myös hetki, jolloin he saavat palkkionsa Armeliaimman Luojan anteliaisuudesta, Hänelle tekemistään palveluksistaan. Koska totuus kuolemasta on tämä, niin sitä ei tulisi pitää kauhistuttavana, vaan päinvastoin alkuna armolle ja onnelle.
Lisäksi jotkut Jumalalle elämänsä omistaneet ovat pelänneet kuolemaa, mutta eivät sitä kammoksuen. Elämän velvollisuuksien jatkuessa he toivoivat saavuttavansa enemmän ansioita suorittamalla enemmän hyviä töitä.
Kyllä! Uskovaisille kuolema on ovi jumalalliseen armoon, kun taas harhaan johdetuille se on ikuisen pimeyden kaivo.