Veljeni, joka ajattelet vain tämän maailman nautintoja ja ahdistut sairauden kohdatessa. Jos tämä maailma olisi ikuinen, eikä matkallamme olisi kuolemaa, ja elleivät irtaantumisen ja kuoleman tuulet puhaltaisi, ja ellei tuhoisassa ja myrskyisässä tulevaisuudessa olisi sielulla talvea, niin silloin säälisin sinua kanssasi. Mutta koska jonain päivänä maailma vääjäämättä määrää meidät poistumaan ja sulkee korvansa valituksiltamme, meidän täytyy jo nyt ennalta karistaa rakkautemme tätä maailmaa kohtaan näiden sairauksien tuomien varoituksien kautta, ennen kuin maailma ajaa meidät ulos. Meidän täytyy yrittää hylätä se sydämistämme, ennen kuin se hylkää meidät.
(6. Tämä välähdys pälkähti mieleeni hyvin luonnollisesti, ja 6. lääke käsittää 2 lääkettä. Emme enää myöhemmin koskeneet järjestykseen ettemme pilaisi luonnollisuutta. Ehkä tähän yksityiskohtaan on jokin mysteeri kätkettynä.)
Kyllä, sairaus huudahtaa meille tämän varoituksen: ”Kehosi ei ole tehty kivestä ja raudasta, vaan erinäisistä hajoamaan taipuvista materiaaleista. Jätä ylpeytesi, ymmärrä voimattomuutesi, tunnista Omistajasi, tiedä velvollisuutesi, ota selvää siitä, miksi tulit tähän maailmaan!” Vaivihkaa sairaus julistaa tätä sydämen korvaan.
Tämän maailman huvit ja nautinnot eivät jatku ikuisesti. Etenkin jos huvitukset ovat luvattomia, ne ovat nopeasti ohikiitäviä sekä täynnä tuskaa ja syntiä. Älä siis itke menettäessäsi sellaisia iloja, käyttäen sairautta tekosyynä. Päinvastoin, pohdi sairauden mukanaan tuomia etuja palvontaan ja palkkioosi Tuonpuoleisessa. Yritä saada nautintosi näistä.