Oi, sinä sairauksien koettelema ihminen! Elämänkokemukseni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että sairaudet ovat joillekin Jumalallinen palkkio, lahja Kaikkein Armollisimmalta.
Vaikka en olekaan sen arvoinen, viimeisten kahdeksan tai yhdeksän kuluneen vuoden aikana ovat monet nuoret sairastuneet ihmiset tulleet luokseni. He ovat pyytäneet minua rukoilemaan puolestaan. Huomasin, että jokainen näistä sairastuneista nuorista oli alkanut itsekseen miettimään Tuonpuoleista vakavammin kuin muut ikäisensä. Heitä nuoruus ei ollut päihdyttänyt. He suojelivat itseään eläimellisiltä haluilta ja huolettomuudelta. Pohdittuani asiaa päädyin siihen, että heidän sairautensa olivatkin Jumalan runsaskätinen palkkio, kunkin kestokyvyn mukaan annettu.
Sanoin: “Veljeni, en ole sairauttasi vastaan. Sairautesi ei saa minua tuntemaan myötätuntoa ja sääliä, eikä täten rukoilemaan puolestasi. Ole kärsivällinen, kunnes sairautesi herättää sinut täydellisesti. Kun sairaus on saanut tehtävänsä päätökseen, jos Jumala suo, Armelias Luoja palauttaa terveytesi.”
Sanoin heille myös: “Joillekin tovereillesi hyvä terveys on vastoinkäyminen. Heistä tulee välinpitämättömiä. He luopuvat viidestä päivittäisestä rukouksesta. He eivät ajattele hautaa ja unohtavat Kaikkivaltiaan Jumalan. Yhden ohikiitävän maallisen nautinnon tunnin takia he ovat valmiita vahingoittamaan tai jopa tuhoamaan ikuisen elämänsä. Sairautesi ansiosta näet haudan, johon joka tapauksessa tulet päätymään, sekä sen takana siintävät Tuonpuoleisen asumukset. Tulet toimimaan niiden mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että sairautesi on sinulle terveydeksi, kun taas joillekin vertaisillesi hyvä terveys osoittautuu sairaudeksi...”