Siten hänen typeryytensä ja ymmärtämättömyytensä takia tämä onneton mies luuli näkemänsä olevan tavallista ja varsinainen totuus. Näin häntä oli siis kohdeltu, kohdellaan ja tullaan kohtelemaan. Hän ei tule kuolemaan niin, että pelastuisi siitä, eikä elämään – hän on niin suuressa kärsimyksessä. Nyt jätämme tämän turmiollisen miehen piinaansa ja palaamme, jotta voimme tarkastella toisen veljeksen tilannetta.
Tämä onnekas ja älykäs henkilö jatkoi matkaansa, mutta hän ei kärsinyt ahdinkoa kuten veljensä, sillä hyvästä moraalistaan johtuen hän ajatteli hyvää ja kuvitteli hyviä asioita. Kaikki oli ystävällistä ja tuttua hänelle. Eikä hän joutunut kärsimään hankaluuksista ja vaikeuksista kuten veljensä, sillä hän tunsi järjestyksen ja noudatti sitä. Hänestä se oli helppoa. Hän jatkoi matkaansa vapaasti, rauhassa ja turvassa. Sitten hän tuli puutarhaan, jossa oli ihastuttavia kukkia ja hedelmiä sekä – koska siitä ei huolehdittu – mätäneviä saastaisia asioita. Hänen veljensä myös oli astunut tällaiseen puutarhaan, mutta hän oli huomannut ja pannut merkille saastaiset asiat, jotka saivat hänen vatsansa kääntymään, ja hän lähti sieltä jatkamaan matkaansa voimatta levätä. Mutta tämä mies toimi sääntöjen mukaisesti, ’katso kaiken parempaa puolta’, eikä kiinnittänyt mitään huomiota mätäneviin asioihin. Hän oli hyötynyt paljon hyvistä asioista ja levättyään hyvin lähti hän ja jatkoi matkaansa.

Myöhemmin – kuten ensimmäinenkin veli – hän oli tullut aavikolle ja yhtäkkiä kuullut hänen kimppuunsa hyökkäävän leijonan karjaisun. Hän oli peloissaan, mutta ei niin paljon kuin veljensä, sillä hyvien ajatuksiensa ja positiivisen asenteensa ansiosta hän ajatteli itsekseen: ”Tällä aavikolla on hallitsija, ja on mahdollista, että tämä leijona on hallitsijan käskyn alainen palvelija,” ja löysi lohdutuksen. Mutta silti hän pakeni, kunnes tuli tyhjän, kuusikymmentä metriä syvän kuilun luokse. Hän heittäytyi siihen. Kuten veljensä, hänenkin kätensä tarrautui puolivälissä puuhun, ja hän jäi ilmaan riippumaan.