Hän katsoi ja näki puun kahdessa juuressa kaksi kalvavaa eläintä. Hän katsoi ylös ja näki leijonan, ja katsoi alas ja näki lohikäärmeen. Hän näki eriskummallisimman tilanteen, aivan kuten veljensäkin. Hän oli kauhuissaan kuten tämäkin, mutta hänen kauhunsa oli tuhat kertaa vähäisempää kuin veljensä, sillä hänen hyvä moraalinsa oli antanut hänelle hyviä ajatuksia, ja hyvät ajatukset näyttävät kaikesta hyvän puolen. Tämän ansiosta hän ajatteli seuraavaa:
”Nämä oudot tapahtumat ovat yhteydessä johonkin. Lisäksi näyttää siltä, että ne noudattavat käskyjä, missä tapauksessa nämä asiat sisältävät talismaanin. Kyllä, kaikki tapahtuu kätketyn hallitsijan käskystä. En siis ole yksin. Kätketty hallitsija katselee minua, testaa minua, lähettää minut jonnekin jonkun tarkoituksen vuoksi ja kutsuu minua sinne. Tästä miellyttävästä pelosta ja näistä mieleisistä ajatuksista kumpuava uteliaisuus kehottaa minua sanomaan: Ihmettelen, kuka testaa minua, haluaa tehdä itsensä tunnetuksi, ja lähettää minut jostain syystä tälle oudolle tielle.”
Rakkaus talismaanin omistajaan heräsi halusta tuntea hänet, ja siitä rakkaudesta heräsi halu ratkaista talismaani. Ja siitä halusta heräsi halu hankkia hyviä ominaisuuksia, jotka miellyttäisivät ja ilahduttaisivat talismaanin omistajaa. Sitten hän katsoi puuta ja näki sen olevan viikunapuu, joka kantoi tuhansien puiden hedelmiä. Kaikki pelko poistui hänestä, sillä hän ymmärsi varmuudella viikunapuun olevan lista, hakemisto, näyttely. Piiloutunut hallitsija oli ihmeen kautta ja talismaanin avulla kiinnittänyt puuhun näytteitä puutarhastaan ja koristellut puun tavalla, joka esittelisi kaikki vierailleen valmistamansa ruuat. Sillä ei ole mitään muuta keinoa, jotta yksittäinen puu tuottaisi tuhansien erilaisten puiden hedelmiä. Sitten hän pyysi hartaasti, että saisi talismaanin avaimen. Hän huusi:
“Oi tämän paikan hallitsija! Seuraan sinua ja etsin turvaa luotasi. Olen palvelijasi ja haluan miellyttää sinua. Etsin sinua.” Hänen näin rukoiltuaan kuilun seinämät äkisti jakaantuivat, ja ovi ihanaan, miellyttävään ja rauhalliseen puutarhaan aukeni. Todellakin, lohikäärmeen suu muuttui oveksi, ja sekä se että leijona ottivat kahden palvelijan muodon, jotka pyysivät häntä astumaan peremmälle. Leijona muuttui jopa säyseäksi hevoseksi hänelle.