VIISAITA SANOJA | VIISAITA SANOJA | 36
(1-60)
Villin leijonan muuttuminen ystävälliseksi palvelijaksi ja säyseäksi ratsuksi on merkki siitä, että harhaanjohdetuille ihmisille kuolema on katkera, ikuista eroamista kaikista heidän rakkaistaan, tämän maailman petollisesta paratiisista karkottamista ja astumista lohduttomana ja yksinäisenä haudan vankityrmään, kun taas oikeaan johdetuille ja Koraanin ihmisille se on keino liittyä kaikkiin vanhoihin ystäviinsä ja rakastettuihinsa, jotka ovat jo lähteneet seuraavaan maailmaan, ja keino päästä heidän todelliseen kotimaahansa ja ikuisen onnen asuinsijoille. Se on kutsu Paratiisin niityille tämän maailman vankilasta, ja aika saada palkkaa, jonka Kaikkein Armollisin ja Armeliain lahjoittaa anteliaisuudessaan, Hänelle suoritetuista palveluksista, ja vapautumista elämän velvollisuuksien koettelemuksista, ja levähdys harjoituksista, palvonnasta ja tutkinnasta.

Lyhyesti:
Se, joka tekee tästä ohikiitävästä elämästä tarkoituksen ja tavoitteensa, on itse asiassa Helvetissä, vaikka näennäisesti olisi Paratiisissa. Ja se, joka on suuntautunut kaikessa vakavuudessaan kohti iankaikkista elämää saa onnen molemmissa maailmoissa. Olkoon tämä maailma hänelle kuinka vaikea ja ahdistava tahansa, koska hän näkee sen odotushuoneena Paratiisiin, kestää hän sen ja on kärsivällisesti kiitollinen.
No Voice