Maghribin aika auringon laskiessa muistuttaa herkkien, ihanien kesän ja syksyn maailmojen olentojen katoamisista surullisten jäähyväisten keskellä, talven kynnyksellä. Se tuo mieleen ajan, jolloin ihminen kuolemansa kautta jättää kaikki rakkaansa surullisesti poistuen ja astuu hautaan. Se tuo mieleen, että tämän maailman kuollessa, sen ollessa keskellä kuoleman tuskiensa kouristuksia kaikki sen asukkaat siirtyvät muihin maailmoihin, ja tämän tutkintopaikan lamppu sammuu. Se aika antaa ankaran varoituksen niille, jotka palvovat hetkellisiä ja lyhytaikaisia rakastettuja.
Niinpä Maghrib-rukouksen aikaan ihmishenki, joka luonnostaan on peili, joka haluaa Ikuista Kauneutta, kääntää kasvonsa kohti Iankaikkisen Kuolemattoman mahtavaa valtaistuinta, Ikuisesti Pysyvää, joka suorittaa näitä mahtavia tekoja, kääntää ja muuntaa näitä valtavia maailmoja ja julistaa ”Jumala on suurin” näiden katoavaisten olentojen ylle vetäytyen heistä. Ihminen puristaa kätensä yhteen palvellakseen Herraansa ja kohoaa Ikuisesti Pysyvän läheisyyteen, ja sanomalla: ”Kaikki kiitos Jumalalle”, hän kehuu ja ylistää Hänen virheetöntä täydellisyyttään, Hänen vertaansa vailla olevaa kauneuttaan ja Hänen ääretöntä armoaan. Julistamalla: ”Sinua me palvomme, Sinua me huudamme avuksi” (Koraani 1:5) julistaa hän palvontaansa, etsii apua Hänen itsenäiseltä Jumaluudeltaan, Hänen kumppanittomalta Jumaluudeltaan, Hänen jakamattomalta suvereniteetiltaan. Sitten hän kumartaa ja julistaa yhdessä koko maailmankaikkeuden kanssa hänen heikkouttaan ja kyvyttömyyttään, hänen köyhyyttään ja paheellisuuttaan äärettömän majesteetin ja Ikuisesti Pysyvän rajattoman voiman ja kertakaikkisen mahtavuuden edessä sanoen: ”Kaikki kunnia Mahtavalle Elättäjälleni” ja ylistää hänen Jaloa Herraansa. Ja kumartuu maahan polvistuen Hänen kuolemattoman Olemuksensa Kauneuden edessä, Hänen muuttumattomien pyhien ominaisuuksiensa ja Hänen pysyvän ikuisen täydellisyytensä edessä. Hylkäämällä kaiken muun paitsi Hänet julistaa ihminen rakkauttaan ja palvontaansa ihmetyksellä ja nöyryydellä. Hän löytää Armeliaimman Iankaikkisen. Ja sanomalla: “Kaikki kunnia Ylhäiselle Elättäjälleni” julistaa hän, että hänen Korkein Elättäjänsä on kaikkien heikkouksien ja virheiden yläpuolella.