Oi kurja piittaamattomuuteen vajonnut sieluni, joka näkee tämän elämän niin makeana, on unohtanut Tuonpuoleisen ja havittelee vain tätä maailmaa! Tiedätkö mitä sinä muistutat? Strutsia! Se näkee metsästäjän, mutta ei voi lentää, joten se pistää päänsä hiekkaan ettei metsästäjä näkisi sitä. Sen kookas keho jää näkyville, ja metsästäjä näkee sen. Sen silmät ovat kiinni hiekassa, eikä se näe metsästäjää. Oi sieluni, pohdi seuraavaa vertausta, ja näe se!

Oman näkökulmansa rajoittaminen tähän maailmaan muuttaa suuren nautinnon hirvittäväksi tuskaksi. Esimerkiksi Barlassa sijaitsevassa kylässä on kaksi miestä. Ensimmäisen miehen ystävistä yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta ovat menneet Istanbuliin, jossa he elävät hienoon tyyliin. Vain yksi on jäänyt tänne, ja hänkin on lähdössä sinne. Tästä syystä mies kaipaa Istanbuliin ja ajattelee sitä – hän haluaa liittyä ystäviinsä. Kun häntä kehotetaan menemään sinne, on hän ikionnellinen ja lähtee onnellisena. Toisen miehen ystävistä yhdeksänkymmentäyhdeksän on lähtenyt täältä. Jotkut heistä ovat tuhoutuneet, ja jotkut on laitettu paikkoihin joissa he eivät näe eivätkä näy. Hän kuvittelee heidän lähteneen ja kadonneen täydessä kurjuudessa. Tämä viheliäinen mies ystävystyy heidän kaikkien sijasta yhden vierailijan kanssa ja haluaa löytää lohtua. Hänen kauttaan mies haluaa unohtaa eroamisen hirvittävän tuskan.