Kaksi palvelijaa lähti matkaan saatuaan nämä ohjeet. Toinen heistä oli onnekas, ja kulutti vain vähän rahaa matkallaan asemalle. Kustannuksiin sisältyi joitakin niin tuottoisia ja isännälle mieluisia liiketoimia, että hänen pääomansa kasvoi tuhatkertaisesti. Mitä tulee toiseen palvelijaan, koska hän oli epäonninen ja laiskuri, kulutti hän kaksikymmentäkolme kultapalaa matkalla asemalle tuhlaten ne uhkapeliin ja huvituksiin. Yksi kultapala oli jäljellä. Hänen ystävänsä sanoi hänelle: ”Käytä tämä viimeinen kultapala matkalippuun, ettei sinun tarvitsisi kävellä pitkää matkaa ja nääntyä. Isäntämme on antelias, ehkä hän säälii sinua ja antaa anteeksi virheesi ja laittaa sinutkin lentokoneeseen. Sitten eräänä päivänä me pääsemme sinne, minne olemme menossa asumaan. Muutoin sinun pitää kävellä yksin ja nälkäisenä autiomaan poikki, jonka ylittäminen kestää kaksi kuukautta.” Järjettöminkin ihminen voi ymmärtää kuinka tyhmä, turmiollinen ja järjetön hän olisi, jos itsepäisyyden takia ei kuluttaisi viimeistä jäljellä olevaa kultapalaa matkalippuun, joka on kuin avain aarre-aittaan, vaan sen sijaan käyttää sen ohikulkevan nautinnon paheisiin. Vai kuinka?
Oi sinä, joka et suorita määrättyjä rukouksiasi! Ja oi sieluni, joka et pidä rukoilemisesta! Vertauksen hallitsija on Elättäjämme, Luojamme. Toinen kahdesta matkustavasta palvelijasta edustaa hurskaita, jotka innolla suorittavat rukouksensa, ja toinen piittaamattomia, jotka laiminlyövät rukouksensa. Kaksikymmentäneljä kultapalaa ovat elämän jokainen kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. Ja kuninkaallinen maatila on Paratiisi. Mitä asemaan tulee, se on hauta. Ja matka on ihmisen matka hautaan, ylösnousemukseen ja Tuonpuoleiseen. Ihmiset kulkevat sen pitkän matkan eri tavoin riippuen heidän toiminnastaan ja Jumalan pelkonsa vahvuudesta.