SEITSEMÄSTOISTA LÄÄKE
Oi sairas ihminen, joka valittaa ettei sairaudestaan johtuen voi suorittaa hyviä tekoja! Ole kiitollinen! Sairaus avaa sinulle oven vilpittömimpiin hyviin tekoihin. Sen lisäksi, että sairaan ja hänestä Jumalan tähden huolta pitävien palkkio jatkuvasti kasvaa, sairaus on tärkein keino saavuttaa rukousten hyväksyminen.

Todellakin, merkittävä palkkio odottaa uskovia, jotka huolehtivat sairaista. Sairaiden voinnin kyseleminen ja heidän luonaan vieraileminen, kunhan se ei verota heitä, on sunnan mukaista (14.) ja sovittaa myös syntejä. Erään hadithin mukaan, “vastaanota sairaiden rukoukset, sillä ne ovat hyväksyttäviä.” (15.)
(14. al-Munawi, Fayd al-Qadir, ii, 45, No: 1285.)
(15. Ibn Maja, Jana’iz, 1; Daylami, Musnad al-Firdaws, i, 280.)

Eritoten, jos sairaat ovat sukulaisia ja etenkin isä ja äiti, heistä huolehtiminen on tärkeää palvontaa, joka tuottaa huomattavan palkkion. Sairaan ihmisen sydämen ilahduttaminen ja lohdutus on eräänlainen merkittävä tapa jakaa almuja. Onnekas on ihminen, joka miellyttää isän ja äidin herkästi liikuttuvaa sydäntä sairauden hetkellä ja vastaanottaa heidän rukouksensa.

Jopa enkelit osoittavat suosiotaan huudahtaen: “Ma’shallah! Barekallah!”
todistaessaan näiden hyvien jälkeläisten lojaaliuden osoituksia, jotka myötätunnosta reagoivat vanhempiinsa sairauden hetkellä moitteettomalla arvostuksella ja lapsen hyväntahtoisuudella osoittaen ihmiskunnan ylevyyden. Sillä vanhemmat ansaitsevat yhteiskunnassa suurimman kunnioituksen.

Kyllä, sairauden aikana koetaan mielihyvää, joka kumpuaa läheistemme ystävällisyydesta, säälistä ja myötätunnosta. Tämä mielihyvä on kaikkein mieluisinta ja ilahduttavinta ja lieventää sairauden kivut olemattomiin. Sairaan rukousten hyväksyttävyys on tärkeä seikka. Kuluneiden kolmenkymmenen tai neljänkymmenen vuoden ajan olen itse rukoillut parannusta kärsimääni noidannuoleen. Kuitenkin ymmärsin, että sairaus oli annettu itse rukousten vuoksi. Rukousta ei voi poistaa rukouksella. Koska rukous ei voi poistaa itseään, ymmärsin, että rukousten tulokset saadaan Tuonpuoleisessa (16.). Sairaus on eräänlaista palvontaa, sillä sairauden kautta ymmärtää oman kykenemättömyytensä ja etsii turvaa Jumalallisesta tuomioistuimesta. Niinpä vaikka jo kolmekymmentä vuotta olen rukoillut parantumiseni puolesta, eikä rukouksiani ole nähtävästi hyväksytty, silti ei ole tullut mieleeni luopua rukouksista. Sillä sairaus on rukoilun aikaa. Parantuminen ei johdu rukouksista. Jos Kaikkitietävä ja Armollinen suo parannuksen, Hän suo sen ylenpalttisesta armostaan.
(16. Kyllä, tietyt sairaudet ovat syynä rukousten olemassaoloon. Jos rukous on syynä sairauden olemattomuuteen, rukousten olemassaolo olisi syynä niiden omaan olemattomuuteen, ja tämä ei voisi olla mahdollista.)

Jos rukouksia ei hyväksytä haluamassamme muodossa, ei tulisi sanoa, ettei niitä ole hyväksytty. Viisain Luoja tietää paremmin kuin me, Hän antaa etujemme mukaisesti. Joskus Hän ohjaa tätä maailmaa koskevat rukouksemme Tuonpuoleisen hyväksi ja hyväksyy ne sillä tavoin. Joka tapauksessa sairauden takia vilpittömyyden saavuttanut rukous on hyvin lähellä hyväksytyksi tulemista, sillä se kumpuaa heikkoudesta, kyvyttömyydestä, nöyryydestä ja tarpeesta. Sairaus tekee rukouksesta vilpittömän. Sekä uskovien sairaiden että sairaista huolehtivien uskovien tulisi hyödyntää tämä rukous.