KAHDEKSASTOISTA LÄÄKE
Oi sairas ihminen, joka lakkaa kiittämästä ja ryhtyy valittamaan! Moite nousee oikeutuksesta, eikä mitään oikeuksiasi ole kadonnut, joita sinun pitäisi valitella. Todellakin, on lukuisia oikeutettuja kiitoksia, jotka ovat velvollisuuksiasi, ja näitä et ole vielä suorittanut. Ilman Kaikkivaltiaan Jumalan antamaa lupaa sinä valitat ikään kuin vaatien oikeuksia asiattomalla tavalla. Et voi katsoa itseäsi terveydessä korkeammalla tasolla olevia ja valittaa. Velvoitteenasi on ennemmin katsoa sairaita, jotka ovat terveydeltään huonompikuntoisia kuin sinä, ja olla kiitollinen. Jos kätesi on murtunut, katso heitä, joiden käsi on leikattu pois. Jos sinulla on vain yksi silmä, katso sokeita, joilta puuttuu molemmat silmät, ja ole kiitollinen Jumalalle!

Varmasti kenellekään ei ole oikeutta katsoa itseään paremmin palkittuja ja valittaa. Mitä tulee koettelemuksiin, on jokaisen oikeus katsoa itseään huonompiosaisia, jotta ymmärtäisi olla kiitollinen. Tämä mysteeri on selitetty monessa kohtaa Risale-i Nuria vertauksen avulla, josta seuraavana tiivistelmä:

Henkilö vie rutiköyhän miehen minareetin huipulle. Joka askeleella henkilö antaa vaivaiselle miehelle eri lahjan, eri palkkion. Huipulla mies saa suurimman lahjan. Vaikka henkilö haluaa palkaksi kaikista erilaisista lahjoista kiitokset ja kiitollisuuden, tämä ärtynyt mies unohtaa joka askeleella aiemmin saamansa lahjat tai ei arvosta niitä. Kiitollisuuden sijaan mies katsoo ylemmäs ja alkaa valittamaan sanoen “Jos minareetti olisi ollut korkeampi, olisin voinut kiivetä vielä korkeammalle. Miksi se ei ole yhtä korkea kuin tuo vuori tuolla, tai tuo toinen minareetti?” Olisipa suurta epäkiitollisuutta, jos mies alkaisi tällä tavoin valittamaan, mikä vääryys!

Samalla tavoin ihminen syntyy tyhjästä – ei kiveksi, puuksi tai eläimeksi, vaan ihmiseksi ja muslimiksi. Suurimman osan ajasta hänellä on hyvä terveys ja hän saa paljon palkintoja. Kaikesta tästä huolimatta valittaminen ja kärsimättömyys sen vuoksi, ettei ole jonkin palkkion arvoinen, tai että on menettänyt ne väärien valintojen tai väärinkäytösten vuoksi, tai ettei ole voinut saavuttaa niitä, ja Jumalallisen suuruuden arvosteleminen sanoen: “Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän tapahtuvan juuri minulle?” on paljon tuhoisampi mielentila ja henkinen sairaus, kuin itse fyysinen sairaus. Aivan kuten jos taistelisit murtuneella kädellä, valittaminen pahentaa sairautta. Järkevä on ihminen, joka seuraavan jakeen mukaisesti nöyrtyy ja on kärsivällinen, jotta sairaus voi täyttää tehtävänsä ja sitten poistua:

“... jotka onnettomuuden heitä kohdatessa sanovat: “Me kuulumme Jumalalle, ja Hänen luokseen me palaamme.” (Koraani 2:156).