Sekä isä että äiti rakastavat lastaan enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Jos he ovat onnekkaita ja todellisia uskovaisia kun lapsi otetaan heiltä pois saa se heidän kasvonsa kääntymään pois tästä maailmasta, ja he löytävät Todellisen Palkkioiden Antajan. He sanovat: “Tämä maailma on väliaikainen, eikä sydämen kiintymyksen arvoinen.” He kiinnittyvät sinne, minne lapsi on mennyt, ja tämä ansaitsee heille korkean henkisen arvon.

Välipitämättömät ja harhaanjohdetut ihmiset masentuvat näiden viiden kohdan ilosta ja hyvistä uutisista. Seuraavasta ymmärrät, kuinka hirvittävä heidän tilanteensa on: he näkevät lapsensa kuoleman kourissa, ja koska he kuvittelevat maailman olevan ikuinen, piittaamattomuutensa ja harhautumisensa johdosta otaksuvat kuoleman olemattomuudeksi ja ikuiseksi eroksi. He ajattelevat lastaan mullan alla haudassaan pehmeän petinsä sijasta, ja piittaamattomuutensa tai harhautumisensa johdosta heidän mieleensä ei juolahda armelias Paratiisi eikä Armeliaista Armeliaimman yltäkylläinen taivas. Vertaamalla ymmärrät heidän kärsimänsä epätoivoisen murheen ja surun. Kun taas usko ja Islam sanovat uskovaiselle: Armeliain Luoja ottaa tämän kuoleman kourissa olevan lapsenne tästä alhaisesta maailmasta Paratiisiin. Hän tekee lapsesta teille sekä välittäjän että ikuisen lapsen. Älä murehdi, ero on vain väliaikainen! Sano: “Kaikki valta kuuluu vain Jumalalle (Koraani, 40:12) * Me kuulumme Jumalalle, ja Hänen luokseen me palaamme (Koraani, 2:156)”, ja kestä kärsivällisesti.