Kuten Jobin (rauha hänelle) ulkoiset haavat ja taudit, on meillä sisäisiä sielun ja sydämen sairauksia. Jos meidän sisäinen olemuksemme käännettäisiin ulospäin ja ulkoinen olemus sisäänpäin, näyttäisimme haavoittuneemmilta ja sairaammilta kuin Job. Sillä jokainen tekemämme synti ja jokainen mieleemme tullut epäilys aiheuttaa haavoja sydämeemme ja sieluumme.

Jobin (rauha hänelle) haavat olivat sitä luokkaa, että ne uhkasivat hänen hetkellistä maallista elämäänsä, mutta meidän sisäiset haavamme uhkaavat äärettömän pitkää ikuista elämäämme. Tarvitsemme Jobin rukousta tuhansia kertoja enemmän kuin hän itse. Aivan kuten hänen haavoistaan kummunneet madot tunkeutuivat hänen sydämeensä ja kieleensä, myös syntien aiheuttamat haavat ja niistä haavoista kumpuavat kiusaukset ja epäilykset tulevat – Jumala meitä suojelkoon! – tunkeutumaan sisäiseen sydämeemme, uskon asuinsijaan, ja siten vahingoittamaan uskoa. Tunkeutuessaan kielen hengelliseen nautintoon, uskon tulkitsijaan, aiheuttavat ne kielen inhoten karttamaan Jumalan muistelua vaientaen sen hiljaiseksi.

Tunkeutuessaan sydämeen synti mustuttaa ja tummentaa sen, kunnes uskon valo sammuu (4.). Kussakin synnissä on epäuskoon johtava polku. Ellei syntiä nopeasti tuhota pyytämällä Jumalalta anteeksiantoa, kasvaa se madosta sydäntä järsiväksi käärmeeksi.
----------------------------------------------------
(4.) Tirmidhi, Tafsir Sura 83:1; Ibn Maja, Zuhd, 29; Muwatta, Kalam, 18; Musnad, ii, 297.