Viesti sairaille | Seitsemästoista Kirje | 6
(1-19)
Toinen Välähdys
Jumalan, armeliaan Armahtajan nimeen.
Job huusi Herraansa: ”Onnettomuus on kohdannut minua,
mutta Sinä olet armeliain armahtaja.” (21:83)
Job huusi Herraansa: ”Onnettomuus on kohdannut minua,
mutta Sinä olet armeliain armahtaja.” (21:83)
Tämä Jobin (rauha hänelle) rukous – kärsivällisyyden mestarin – on sekä hyvin testattu että tehokas. Jakeen mukaan meidän tulisi sanoa rukouksessamme: ”Onnettomuus on kohdannut minua, mutta Sinä olet armeliain armahtaja.”
Jobin (rauha hänelle) (1.) hyvin tunnetun tarinan ydin kuuluu seuraavasti: Vaikka hän pitkään kärsi lukemattomista haavaumista ja paiseista, muisti hän suuren palkkion, jonka tulisi saamaan sairaudestaan, ja kesti sen äärimmäisellä kärsiväisyydellä. Mutta myöhemmin, kun hänen haavoissaan syntyneet madot tunkeutuivat hänen sydämeensä ja kieleensä – Jumalan muistamisen ja tuntemisen alustoille (2.) – pelästyi hän, että hänen velvollisuutensa, rukoileminen, kärsisi, ja niinpä hän sanoi rukouksessaan – ei omaksi mukavuudekseen vaan Jumalan palvonnan takia:
”Oi Herra! Onnettomuus on kohdannut minua, Sinun muistelemisesi kielelläni ja Sinun palvomisesi sydämelläni kärsii.” Kaikkivoipa Jumala täten hyväksyi hänen puhtaan vilpittömän, pyyteettömän ja hurskaan rukouksensa kaikkein ihmeellisimmällä tavalla. Hän myönsi Jobille täydellisen hyvän terveyden ja osoitti hänelle kaikenlaista myötätuntoa. (3.) Tässä Välähdyksessä on viisi kohtaa:
----------------------------------------------
(1.) Tabari, Jami‘ al-Bayan, xvii, 71–2; Ibn Hajar, Fath al-Bari, vi, 426; Ibn al-Mubarak, al-Zuhd, 49.
(2.) Ibn al-Athir, al-Kamil fi’l-Tarikh, i, 98–100.
(3.) Qur’an, 21:84, 38:42–3. Also, Bukhari, Ghusl, 20; Tawhid, 35; Musnad, ii, 314.
No Voice